Sisustuskärpäsen puraisu

Tässä kotona olossa on kyllä niiden hyvien puolien lisäksi ehdottomasti myös niitä huonoja puolia. Nimittäin mulla on koko ajan mielessä kaikenlaisia sisustuksellisia uudistuksia. Harmi vain, että pörssi ei kestä koko ajan tilailla uusia mattoja tai verhoja, saati sitten isompia hankintoja kuten huonekaluja.
Joka päivä keksin aina vähintään yhden uuden asian hankintalistalle joka alkaa oleen kyllä loputon tätä menoa.
Äsken tein kuitenkin yhden hankinnan joka on ollut listalla jo pidemmän aikaa. Tilasin vanhemman tyttären huoneeseen uuden maton. Siellä on tällä hetkellä sellainen pienehkö, pyöreä nukkamatto joka on ensinnäkin liian pieni ja toisekseen siitä irtoilee niitä langan palasia mikä on erittäin ärsyttävää joten nyt vihdoin otin ja tilasin uuden, kunnon kokoisen maton sinne. Tein tosiaan vasta sen tilauksen joten en laita nyt mitään kuvia vielä tähän postaukseen tyttären huoneesta. Jahka uusi matto tulee ja on paikallaan (ja huone myös suht siivottuna lelut paikalleen) niin teen ehdottomasti oman postauksen tästä lastenhuoneesta. Pakettia odotellessa siis.

Mattoja saisi meillä kyllä uusia vähän joka paikkaan. Olohuone on nyt jo pidemmän aikaa myös odottanut uutta mattoa, mutta en raaskinut vielä samaan tilaukseen sitä tilata. Olohuoneessa on myös nukkamatto joka on jo useamman vuoden vanha joten siitä irtoilee myös koko ajan niitä pieniä langan pätkiä. Lisäksi matto on väriltään kovin haalea, semmoinen vaalea beige ja se on kyllä aivan liian "pliisu" meidän aikalailla mustavalkoiseen olohuoneeseen.
Mieheni mielestä myös meidän keittiön matto on kuulemma "kamala". :D Mulla itsellä se ei ole ollut hankintalistalla, mutta eihän se mikään kovin hehkeä ole kyllä kun tarkemmin katsoo. En kuitenkaan lähtisi vielä lasten ollessa näin pieniä (ja kovia sotkemaan) uusimaan keittiön mattoa johon vähän väliä saattaa kaatua maitolasi tai joskus myös mustikkakeitto lasillinen. Saakoon tuo "kamala" matto kerätä vähän sotkuja vielä, uusitaan se sitten suosiolla myöhemmin.
Eteisen käytävämatot saisi myös uusia. Lähinnä siitä syystä, että kun meidän koko sisustus on tosiaan melkosen mustavalkoisvoittoinen niin nämä käytävämatot ovat ruskeat. Eivät sovi jotenkaan meille yhtään. Toki ne on muuten materiaaliltaan ja kuosiltaan kuitenkin ihan hyvät tuohon eteiseen jossa välillä saatetaan käydä kengilläkin niin nekin ovat vielä saaneet olla paikallaan. Niidenkin uusimisen aika tulee vasta sitten kun nuo eniten silmään pistävät ja tarpeellisemmat hankinnat on saatu hoidettua ensin.

Voi sitä aikaa kun pitää saa alkaa sisustamaan nuoremman tytön huonetta ja meidän uutta makuuhuonetta. Meillä on tällä hetkellä tuohon pihaan valmistumassa uusi autokatos kahdella varastolla ja sen valmistuttua rempataan tuosta talon yhteydessä olevasta autotallista ja varastosta yksi makuuhuone lisää ja sinne myös kunnon vaatehuone. Nuorempi tyttö saa sitten tuon meidän nykyisen makuuhuoneen huoneekseen ja siitä uudesta lisähuoneesta tulee meidän makkari. Sisustushommiin pääsyä odotellessa sitten vain :)

Yhden pienemmän hankinnan tässä taannoin toteutin kun hankin monessakin sisustusblogissa esiintyvän string pocket hyllyn meidän keittiöön. Olen jo pidempään miettinyt että siinä ruokapöydän päässä oleva seinä on aivan kuin huutanut jonkinlaista hyllyä tuomaan kodikkuutta keittiöön. Tällä hetkellä siinä oleva koristus on kovin tonttuvoittoinen sattuneesta syystä :) Mutta siihen onkin sitten kiva vähän vaihdella koristusta vaikka vuodenaikojen mukaan.

 Ja pahoittelut kuvien erittäin surkeasta laadusta. Nappasin ne hädässä vain iphonen kameralla ja valaistus on tähän vuodenaikaan mitä on. Erittäin epäammattimaisia otoksia, mutta niinhän mäkin vielä olen tän blogin kanssa, melkosen amatööri :D
Ja pöydältäkin puuttuu vielä hyasintit ja muut tontut, mutta olen ajatellut laittaa kaiken valmiiksi vasta kun olen saanut enimmäkseen siivottuakin. Myös ruokapöydän tabletit vaihtuu aina punaisiksi joulun aikaan.

Mutta nyt jäädään odottelemaan sitä uutta mattoa Olivian huoneeseen. Jos ei muuta tule mieleen niin seuraavaa postausta voisi ajatella sitten siitä lastenhuoneen ilmeen päivityksestä :)
 

  

There's no excuse

No joo. Ei oo kyllä mitään tekosyitä sille, että tämä postaustahti ei ole kiihtynyt siitä viime postauksesta. Tekniset ongelmat toki edelleenkin vaivaa, mutta sekään ei ole syy tähän hiljaisuuteen. Melkein joka päivä mulla on kyllä mielessä, että nyt bloggaamaan, mutta aina se sit vain tuppaa jäämään. No siis, jos jotain (teko)syitä tässä koittaa keksiä, niin ainakin se, että vanhempi tytär on aikalailla lopettanut päikkäreiden nukkumisen. Eli päivisin ei ole enää sitä ihanaa rauhallista hetkeä, aikaa tehdä jotain omia juttuja, kun nappulat eivät nuku enää yhtäaikaa siis päikkäreitä. Nuorempi kyllä koisii, mutta ei tämä vanhempi. Jos tahtoo siis ihan rauhassa kirjoitella niin se onnistuu aikalailla vain näin iltaisin. Ja iltaisin olen viime aikoina ollut aikalailla poikki (nuoremmalle lienee tulossa lisää hampaita kun on vähän valvotellut öisin) niin osaksi menee siis myös väsymyksen piikkiin. Yleensä illalla kun (vihdoin) saa molemmat lapsukaiset unille niin se on pieni iltapala rauhassa tv:n ääressä itelle ja sen jälkeen silmät ristissä sänkyyn selaan hetkeksi instagramia ja nukahdan puhelin käteen. Se löytyy sitten yleensä joskus aamuyön tunteina selän alta se puhelin. Tai sitten viimeistään aamulla. Ei ole siis ollut virtaa iltaisinkaan tulla kirjoittelemaan. Jostain kumman syystä tänään otin itseä niskasta kiinni, että nyt istahdan tähän koneelle ennenkuin kaadun sänkyyn. Johtunee varmaan tän päivän ja illan porkkanakakku- ja daimsuklaamuffinsiövereistä joiden takia lienen vielä hetken sokerihumalassa joka pitää siis hereillä vielä tovin.

Ja noista herkutteluövereistä aasin siltana siis tähän kesäksi kuntoon projektiin, josta oli jo aiemmin alkukesästä puhetta. Mä olen nyt asettanut itselleni tavoitteen, että josko se olisi sitten kesäksi 2016 kuntoon...mä en oo ollenkaan tyytyväinen tähän mun totaaliseen pullahiiriyteen mikä musta on tullu viime aikoina. Enää ei niinkään karkit ole se suurin pahe (paitsi ehkä suklaa silloin tällöin), mutta siis kakut ja semmoset. Ei hitto. Ei minkäänlaista itsekuria. Tykkään käydä kahvilla jossain kahviloissa, ja aina tulee otettua jotain herkkua sen kahvin lisukkeeksi. Tokikaan kun en hirveän usein minnekään ihmisten ilmoille kahviloihin pääse niin tämä ei ole jokapäiväinen ongelma sen suhteen, ei edes jokaviikkoinen. Mutta kun tykkään itse leipoa. (Liian) usein päivisin tulee sellainen fiilis, että nyt leivotaan, tai jos mulle ei tule niin vanhemmalle tyttärelle tulee. Hän haluaa sitten leipoa äidin kanssa kakun ja siinähän me sitten aletaan leipomaan jos vain värkkejä sattuu löytymään kaapista. (Liian) usein löytyy. Mutta kun leipominen on niin kivaa. Ainut huono puoli siinä tosiaan on sitten se, että kun niitä tulee sitten myös syötyä niitä leipomuksia. Siinä on sitten kiva kutsua ystäviäkin kahville käymään kun on jotain itsetehtyä tarjottavaakin. Huoh. Huono homma ton kuntoprojektin kannalta. Tää on vielä niin vaikeinta aikaa tää pimenevä syksy tommosen sokerilakkoilun kannalta kun mulla ainakin vaan toi pimeys ja synkkyys tuppaa aiheuttaan sen, että piristän sitten itseäni sillä herkuttelulla. Vaikkakin nyt on ollut kyllä viime aikoina niin upean kauniita syyspäiviä, että ei kyllä parempaa syksyä voisi toivoa. Tämmösestä syksystä mä tykkään. Mutta en siitä märästä ja sateisesta ja harmaasta ja loskasta ja pilkkopimeestä ja ja ja ja ja! Näitä upeita, aurinkoisia päiviä lisää kiitos! Ei tunnu talvikaan sitten niin pitkältä...pah...sitä se tulee olemaan joka tapauksessa tämmöiselle kevät- kesäihmiselle.

Mutta summasummarum; kesäksi 2016 kuntoon -projekti etenee hiljaa mutta haluaisin sanoa, että varmasti. Aion ehdottomasti käydä useammin jumpassa ja ehkä aloitan jopa salilla käymisen tässä lähiaikoina. Siitä tulee vaan niin hitsin hyvä olo kun on käynyt vähän rääkkäämässä itseään. Eikä sitä makeaakaan tee yhtään niin paljon mieli kun on hyvä olo siitä liikunnasta! Jes! :)
Ehkä myös hiljalleen tämä mun postaustahtikin tästä kiihtyy...kun alkaa nämä muutkin projektit eteneen :D

 

Teknisiä ongelmia

Niin, että näin siinä nyt taas kävi, että viimeksi kesäkuussa postannut...ei vielä ole tiuhentunut tämä mun postaustahti. Mutta, mulla on (teko)syy! Mulla on ilmennyt pieniä teknisiä ongelmia. Mun kuvat ei enää siirry automaattisesti kännykästä tietokoneelle niinkuin ovat ennen tehneet. Se tuottaa niitä ongelmia, koska kännykällä enimmäkseen tulee päivän aikana räpsittyä kuvia ja useimmat tännekin liitetyt kuvat on kännykällä räpsittyjä. Viime postauksessa oli niitä järkkärillä otettuja pihakuvia. Senkin suhteen aion vielä kunnostautua, että paremmin alan käyttämään sitä kameraa. Mutta tälläi kun on jotain tilannekuvia mitä tänne haluaisi liittää, niin kännykässä ne yleensä aina on.

Tähän postaukseen hätäkeinona lähetin itselleni yhden kuvan sähköpostiin josta sain sen tallennettua koneelle jotta saan edes yhden kuvan tähän postaukseen liitteeksi. Koska mun mielestä jotain kuvia pitää aina olla. Ihan pelkkä tekstijuttu vois jäädä vähän tylsäksi...vai?!
Mutta joo, kun en ole mikään tekniikan ihmelapsi niin täytyy nyt vielä selvittää (eli laittaa mies asialle) tuota teknistä ongelmaa. Hän koitti sille joku aika sitten jo jotain tehdä ja meinasi että nyt taas siirtyy, mutta eilen kun intoa puhkuen tulin koneelle, että nyt tulee postausta niin eipäs ollutkaan kuvia koneella. Jäi sitten koko postaus tekemättä taas.

Mutta jos muutama sananen siihen kuvaan liittyen mikä tähän on tarkoitus liittää. Eli vadelmista. Niitä on meillä taas runsain mitoin, mikä on kiva juttu. Ei itse olla mitään puskia tänne istutettu, vaan kaikki on ollut täällä valmiina kun tähän ollaan tultu. Meidän pihassa on siis muutama kymmenen metriä vadelma puskaa pitkin pihan reunaa. Ja melkoisen hyvää satoa ovat joka vuosi tuottaneet. Välillä on kyllä oikein kunnolla harmittanut kun ei oo ehtinyt/jaksanut/viittinyt kaikkia aina noukkia talteen. Viime vuonna taisi jäädä oikein vähiin se noukkiminen, mutta tänä vuonna olen taas kunnostautunut. Semmosen vähän reilun litran verran olen jo noukkinut pakkaseen ja tarkoitus on vielä lisää kyllä poimia. Vadelmat on kyllä siitä kivoja marjoja, että niitä kypsyy silleen osa kerrallaan, että niitä voi yleensä näin pitkin elokuuta poimia silloin tällöin. Ei oo sillai, että tarvis kaikki puskat viitsiä kerätä tyhjiksi heti kerralla. Mä kun oon sinänsä huono marjanpoimija, ettei mun kärsivällisyys oikein meinaa riittää siinäkään hommas. Kestää niin kauan yleensä saada pelkästään sangon pohja peittoon...saati sitten täyteen koko sanko. Sitten tulee yleensä jo selkäkin kipeeksi jossain vaiheessa ja itikat on riesana sun muuta. :D (Asenteessa lienee korjaamisen varaa myös). :) Vadelmat on onneksi ensinnäkin suht isoja, kippo tulee suht iisisti täyteen ja sen lisäksi niitä on helppo nyppiä juuri sen kokonsa tähden ja kun ne ei aivan tuolla maan rajassa yleensä kasva. Namnam, kyllä ne maistuu sitten talvella kaksin verroin paremmalta kun tietää, että ne on omin käsin sieltä pensaista itte haettu eikä mistään kaupan pakastealtaasta. :) Tässä vielä todistusaineistoa:

Ilta-auringossa

Siis mulla on meininkinä parantaa tapani ja ruveta postaamaan vähän useammin! Ihan vain se näin sanottakoon. Ihan harvase päivä mulla on mielessä, että kun tulee sopiva väli (eli lapset nukkuu) niin tuun kirjotteleen tänne, mutta sitten se vain aina tahtoo jäädä jostain kumman syystä...esim. tv:stä tulevan kotimaisen vanhan mustavalkoelokuvan jossa pääosassa Tauno Palo takia tms... :D
Mutta nyt otin itseä niskasta kiinni vaikka ei oikeastaan tunnu siltä, että runosuoni kovin sykkisi, mutta katsotaan mitä tulee. :) Tää on vain päivän paras hetki tälläi kun mieskin on reissussa ja molemmat tyttäret jo yöunilla. Ai että mikä rauha ja siihen vielä tämä valoisuus päälle niin eihän mua väsytä sitten yhtään. Ja tv:stäkään kun ei tule yhtään mitään näin kesäaikaan niin ei jaksa senkään edessä tätä ihanaa ilta-aikaansa viettää :)

Mutta siis asiaan. Mä innostuin tuossa juhannuksen aikana vähän taas kaivamaan järkkäriä kaapista pitkästä aikaa ja painelin yhtenä kauniina iltana koiran kanssa iltapissatusreissulle kamera kaulassa. Silloin(kin) oli aivan mahtava ilta-aurinko. Kaikki on ihan mielettömän vihreetä vielä tähän aikaan kesästä. Meillä on suhteellisen iso piha. Nurmen leikkuuta on ihan riesaksi asti :D ja siinä olis aivan hirveästi viherpeukalolle hommia. Jokapuolella rehottaa aikalailla :D Mutta vitsit että mä jotenkin en jaksa lakata ihailemasta tota takapihan maisemaa. Varsinkin juuri tähän aikaan vuodesta kun kaikki todella on niin vehreetä vielä.
En osaa edes vangita sitä maisemaa kuviin yhtään samanlaisena mitä se oikeasti on. Se vähän ärsyttääkin. Mitkään väritkään ei näytä yhtään siltä miltä oikeasti. Siis käyttäjässähän se vika on, oikeasti! Plus, että ei mun kamerakaan mikään markkinoiden paras ole. Mutta ihan käypä nyt toistaiseksi vielä ainakin. Tähän harjoitteluun sopiva :) Pitäisi vaan malttaa joskus ottaa sitä aikaa ja perehtyä kunnolla siihen kameran saloihin. Opetella käyttään sitä kunnolla. Sitten ehkä osaisi kikkailla noiden kuvaustekniikoiden kanssakin ihan erilailla. Tällä hetkellä mä vain painelen tuolla kamera kaulassa ja räpsin. No, mä olen aina ollut vähän kaikessa sitä mieltä, että tekemällä oppii...eikä kirjoista lukemalla :D

Toisekseen, jos en oo mikään pro ton järkkärin kanssa niin en myöskään hallitse minkään valtakunnan kuvanmuokkausohjelmia. Eli näitä kuviani ei toistaiseksi ole käsitelty milläänlailla. Ammattikorkeassa suoritin aikanaan jonkun photoshop-kurssin valinnaisena (varmaankin puuttuvien opintoviikkojen takia), mutta se täytyy kyllä tunnustaa, että siitä kurssista ei ole jäänyt yhtään mitään mieleen :D
Mutta se sanottakoon, että tavoitteena on laadun parantaminen. Mielessä on jopa uuden objektiivin osto kameraan...tai niitähän olisi vaikka miten ja monta, mutta ne on niin perkuleen kalliita. Täytyis malttaa olla jonkun aikaa vaikka ostamatta uusia kenkiä tai vaatteita niin sais ehkä uuden objektiivin hommattua ;D Joo, hyvä idea! Katotaan vain kauanko kestää (nimimerkki sunnuntaina mahdollisesti alennusmyynteihin suuntaava). ;)

Tässä nyt kuitenkin muutava kuva siitä sen illan kuvaussaldosta kun nautin oikein upeasta kesäillasta ihan vain omalla takapihalla. :) Älkää tosiaan välittäkö vaikka kaikki puskan juuret ei oo ihan hiljattain trimmeröity! :D

Aika vihreetä eikö vain?! Kyllä kesä vaan on ihmisen parasta aikaa :D

Makuuhuoneen uudistus

Kyllä nyt täytyy sanoa, että kyllä nyt on kaikkee.
Vihdoin ja viimein on saatu vähän uudistettua makuuhuoneen ilmettä. Siis meillähän on ollut hetken aikaa jo uusi sänky hakusessa. Vanha oli 10 vuotta vanha ja suoraan sanottuna p*ska! Se oli semmoinen joku sen aikainen tarjous jenkkisänky ja kyllä ihan täysin aikansa elänyt. Patjat alkoi olla jo ihan lytyssä ja mulla selkä kipee joka aamu ym ym ym. Eli oli siis oikeasti ihan korkea aika ostaa uusi.

Päädyttiin sitten ostaan uusi sänky Sotkasta pienen kiertelyn ja kattelun jälkeen. Ja nyt valittiinkin sitten semmoinen jossa ei ole jousia ollenkaan. Eli on tätä jotain nykyajan "älyvaahtoa" tai mistä nyt puhuivatkaan. Eli muotoutuu oman kropan mukaan kun siihen menee makoileen ja sitten taas palautuu ennalleen kun nousee ylös. Mua kyllä toisaalta jännitti aika paljon, että onkohan oikeasti sitten hyvä vaikka siellä kaupassa tuntui hyvältä ja sopivalta. Sitä kun ei silti ihan täysin osaa sanoa semmoisen lyhyen makoilun jälkeen kun kaupassa kokeilee. Sängyn kovuudeksi valittiin hard, eli se kovin mahdollinen, tykätään molemmat enemmän kovasta sängystä kun liian pehmeästä. Värivaihtoehtojakin oli neljä, mietitiin kauan tuon mustan ja semmoisen melko vaalean välillä, mutta päädyttiin sitten kuitenkin tuohon mustaan näin lapsi- ja koiraperheenä, näkyy huonommin lika. Myös sängyn jalat sai valita sieltä useamman erimoisen joukosta ja päädyttiin valitseen tuollaiset rosteriset, koska ne on a) kivan näköiset ja b) ei tuu jälkiä kun mä kiukuspäissäni imuroin hikipäässä sängyn alta ja kolhin sillä imurilla joka paikkaan. :D
Samassa rytäkässä ostin vielä uuden tyynynkin itselleni. Sekin on samanmoista materiaalia eli muotoutuu pään painon mukaan. Mä en oo koskaan piitannut noista muotoutuvista tyynyistä. Kerran menin ja ostin sen Tempur-tyynyn ja yritin pari viikkoa sillä opetella nukkumaan mutta en vain koskaan oppinut. Myinkin sen sitten kaverilleni.

Tuon tyynyn sain silloin kauppoja tehdessä heti mukaan mutta sänkyä piti odottaa se parisen viikkoa. Täytyy sanoa, että tuota tyynyä en enää vaihtaisi pois. Kyllä on kaikki niskan ja pään jumitukset kadonnu. Ihan mahtava tyyny! Eikä tarvi öisin heräillä möyhimään tyynyä kun täytteet on jumittunu reunoille tms. Oli kyllä aivan napakymppi hankinta tuo tyynykin.

Ja se uusi sänky saatiin siis sitten vihdoin ja viimein eilen. Illalla oltiin meinaan jännän äärellä mennä uuteen sänkyyn nukkumaan joka on aivan erilainen kuin vanha. Ja kyllä nyt täytyy sanoa näin yhden yön siinä vasta nukkuneena, että bueno! On aivan mahtava sänky! Oli aivan ihana mennä illalla nukkumaan siihen. Meidän nuorimmainen heräsi kerran yöllä syömään ja sen syötön jälkeen en meinannut saada uudelleen unta ihan vain siksi, kun oli niin innoissani siitä uudesta sängystä :D
Aamulla ei kolottanut eikä jumittanut yhtään ja ehkä oli jopa hitusen virkeämpi ;D että kyllä sillä sängyllä varmaan hitusen on väliä siihen unen laatuun nähden.

Mä olen myös jo pitkään haaveillut sängyn päädystä johon on mukava nojata kun istuu sängyssä esim lukiessaan tms. Odotankin jo niitä aikoja kun nuorimmainenkin alkaa nukkumaan omassa huoneessaan ja pystyy taas iltaisin paremmin lukemaan tai katseleen ohjelmia sängyssä. Lisäksi mun mielestä nyt jotenkin koko makuuhuone näyttää kivemmalta kun sängyssä on pääty.
Olen kyllä kerrassaan tyytyväinen meidän hankintaan. Josko tällä mentäisiin nyt sitten taas seuraavat 10 vuotta :) Ja pisteet vielä siitä, että tämä on täysin kotimainen sänky. Mukava tukea kotimaista yritystä.

P.S. Yöpöydätkin ovat muuten uudet. Kävin lauantaina Ikeassa kun en siis pystynyt jaloillani osallistumaan siihen likkojen lenkkiin :D Mutta niistä ja muista Ikean hankinnoista lisää tuonnempana.

Se karvainen lapsi

Nyt ajattelin omistaa kokonaan oman postauksen meidän sille kolmannelle "lapselle", sille karvaiselle, eli siis koiralle, Iiro nimeltään :)

Iiro täyttää vajaan kuukauden päästä 7 vuotta. Vanha herra alkaa olemaan. Vaikka noiden pienten koirien eliniän mukaan vasta ehkä elämänsä puolivälissä. Iiro on bichon havanais, tai havannan koiristako tänä päivänä puhutaan...

Iiro on aina ollut semmoinen meidän lelli-vauva, mutta sen jälkeen kun taloon tuli oikeita vauvoja niin Iiro on auttamatta jäänyt (raukka) vähän taka-alalle. Ei ehkä enää niin ehdi lellimään kuin joskus. Iiro on kuitenkin ihan super kiltti luonteeltaan ja rauhallinen....ja mukavuudenhaluinen... :)

 

Iirolla (niinkuin ehkä muillakin pikku koirilla) on ISO ego :D Ja Iiro ymmärtää puhetta, mikä on joskus todella rasittavaa. Se ymmärtää esimerkiksi puheesta yhden sanan ja sen perusteella alkaa esimerkiksi hirvee haukkuminen ovella kun luulee, että joku tulee kun kysyn esimerkiksi vanhemmalta tyttäreltä ruokapöydässä, että "tuliko vatsa täyteen?". Iiro ymmärtää tuosta tuon tuliko -sanan ja luulee heti, että jee, joku tulee, äkkiä ovelle vastaan.

Näin vanhemmiten Iirosta on myös tullut hieman äksy. En tarkoita, että olisi vihainen, mutta hieman semmonen ärisijä ja murisija. Tässä taannoin sattui hauska tapaus taas Iiron persoonaan liittyen kun olin ulkona käynnin jälkeen vienyt Iiron kylppäriin suihkuun ja pistin siihen suihkun ja kodinhoitohuoneen väliseen oviaukkoon semmoisen ison pyykkikorin eteen, ettei Iiro pääse livahtaan sieltä suihkusta pois ennen lupaa, koska oli märkä ja luminen. Suihkussa on hyvä antaa vähän sulaa ja muutenkin lämmitellä kun siellä on lattialämmitys. Olin itse sohvalla imettämässä meidän nuorempaa kun suihkusta kuului kummaa ulinaa. Semmoista kovin vienoa ja hentoista. Ajattelin, että poraako se nyt siellä kun joutui hetkeksi sinne kuivattelemaan. Jatkoin kuitenkin imetystä. Ääni jatkui vielä aina välillä ja hetken päästä ajattelin, että menen katsomaan mikä siellä kylppärissä on tilanne. No, Iiro hiippailikin mua vastaan keittiössä pöydän alla. Koitti hiipiä hiljaa, ettei kynsistä kuuluisi kovia ääniä parkettilattiaa vasten koska oli lähtenyt siis ilman lupaa karkuteille. Tokihan kaveri heti kiinni jäi ja meikäläinen ehkä vähän semmoisella armeijan majuri -äänellä komensin tyypin takaisin suihkuun. Pari kertaa jouduin tomerasta sanomaan, että nyt Iiro takasin sinne suihkuun niin kaveri kääntyi kyllä kannoillaan ja lähti lompsimaan hieman laiskasti sinne kylppäriin mutta ärisi mennessään. Oli siis ilmeisen näreissään tästä komennuksesta, koska koko matkan kun lompsi sinne suihkuun takaisin niin murisi itsekseen. Kaiken lisäksi mä en ymmärrä miten se oli sen ison pyykkikorin ohittanut sieltä livahtaessaan...kylläpä nämä tietysti keinonsa keksii :)

Mukavuudenhalusta sen verran, että yleensä ensisijainen nukkumapaikka on sohvalla tyynyjen seassa tai oikeammin pää tyynyllä jos vain mahdollista. Toinen lempipaikka on meidän häälahjaksi saama Adean nojatuoli. Harvoin kuitenkaan ihan lattialla, niinkuin koirien ehkä kuuluisi :D

Tässä ihan taannoin, taisi olla pari viikkoa sitten, oli myös mielenkiintoista huomata kuinka Iiro ei oikein piittaa vesisateesta. Koirathan käy yleensä ulkona asioillaan, mutta tietysti jos on kovin kurja sää, niin ei sitä nyt aina huvittaisi (niinkuin ei itseäkään aina huvittaisi lähteä sinne mukaan ulkoiluttamaan). Mieheni kävi siinä Iiron kanssa ulkona illalla, oli sateista. Mies ihmettelikin mulle ääneen kun tulivat takaisin sisälle, että kun Iiro vain seisoi tuossa terassin nurkilla, eikä oikein tullut mukaan pidemmälle. Kävi vain siinä nopsaan pissalla. Aamulla sitten kun herättiin ja mentiin päästämään Iiro kylppäristä ja kodinhoitohuoneesta missä asustelee tätä nykyään öitään niin kappas vaan, siellähän oli sitten kakat odottamassa. Ei ollut herra sitten viitsinyt illalla käydä sateella ulkona asioillaan. Eikä varsinaisesti ollut eka kerta :D

Kaikesta huolimatta Iiro on silti yksi perheenjäsen. Vaikea siitä olisi luopua jos pitäisi, vaikka välillä hermot ehkä meneekin kun tässä tätä muutakin hommaa on vauvan ja uhmaikäisen kanssa. Ja sen huomaa myös kuinka siitä on tullut tosi tärkeä vanhemmalle tyttärellekin joka yleensä aina ensitöikseen herättyään alkaa huhuilemaan hauvaa. Aina täytyy nähdä missä hauva on ja että hauvalla on kaikki ok.
Tässä siis vähän pintaraapaisua Iirosta. Siitä kyllä juttua piisaa ja varmasti tullaan kuulemaan jatkossakin. Se on semmonen karvapeppu (niinkuin ystävämme ovat sen nimenneet) :D

Hurahdin urheiluun...ja kuinka sitten kävikään

Mulla on takana semmoinen reilu vuosi ilman mitään sen kummempaa urheilua. Liikunta jäi vähiin kun tulin raskaaksi ja se aiemminkin mainitsemani pahoinvointi alkoi. Siinä ei paljon sitten tullut liikunta ja urheileminen mieleen kun tuli oksennettua ihan pitkin päivää jokaikinen päivä. Sitä kesti melko pitkään, yli raskauden puolivälin ja sen jälkeenkin oli (muka) kaikkia pieniä vaivoja koko ajan, iskias särkyä ja selkävaivoja ym, että se liikunta jäi aikalailla pitkäksi aikaa. Mutta nyt tämän mun kesäksi kuntoon -projektin myötä mä ihan hurahdin urheiluun :D

Viime viikolla aloitin ja kävin ensin pari kertaa hölkkä-kävely lenkillä ja sitten vielä pyöräilemässäkin. Mutta siinähän kävi sitten niin, että kuten sitä sanotaan, että urheilija ei tervettä päivää näe, niin niin kävi mullekin :D
Nyt on sitten polvi sökönä. Tai oikeestaan molemmat polvet mutta toinen vielä pahemmin. Taisin tehdä sen virheen, että lähdin tälleen vähän amatöörinä kylmiltään vähän turhan reippaasti liikkeelle. Olis voinut jättää sen juoksemisen vielä ens alkuun kokonaan pois. Reipas kävelykin olisi tehnyt kyllä hyvää ja varmasti olisi saanut hien pintaan. Mutta kun on semmonen kaikkitänneheti -luonne :D

Ens alkuun siis ajattelin, että nää polvet nyt reistailee vaan liiasta yhtäkkisestä rasituksesta ja 10 vuotta vanhoista lenkkareista, mutta kun nää nyt pahenee vaan vaikka olen nyt pitänyt välipäiviä lenkkeilystä. Ja nyt aletaan olla siinä pisteessä, että jokaisella askeleella huudan hoosiannaa. En tiedä meneekö tämä nyt ihan vain olemisella ohi vai pitäisikö oikein käydä näyttääs lekurilla. Ehkä käyn, koska tässä on semmoinen juttu vielä, että ensi lauantaina olen menossa Tampereelle Likkojen lenkille ja näillä polvilla on kyllä ihan turha lähteä yhtään minnekään lenkkeileen kun kävely olohuoneesta keittiöönkin tuottaa tuskaa. Tää on niin tätä, ei voi muuta sanoo :D

Äitienpäivää ja kesäksi kuntoon

Mä oon nyt alottanut semmosen kesäksi kuntoon -projektin. Tosin se on vielä enemmänkin suunnitteluasteella kuin lähdetty toteuttaan täysillä. Tässäkin kohtaa mun kärsimätön luonteeni tulee hyvin esille. Oon koittanut vähentää herkkujen syömistä ja ajatellut aloittaa lenkkeilynkin. Lisäksi toivoin äitienpäivälahjaksi kahvakuulaa jonka sainkin, joten kotitreenitkin vois aloittaa koska vain. Se kärsimättömyys tulee esiin siten, että sen yhden treenin jälkeen mitä tähän mennessä olen vasta tehnyt niin kun ei oikein mitään tuloksia vielä näy niin ei meinaa kärsivällisyys taaskaan riittää.

Oon ajatellut, että kun sais ton raskauden jälkeisen pömppiksen vähän kiinteytyyn niin olisin tyytyväinen. Sinänsä kiloja ei hirveesti tarvis pudottaa, ehkä muutama jotta pääsisi vain siihen ennen tätä viimeisintä raskautta olleeseen tilaan, mutta enemmänki treeniä tarvis jotta kroppa vähän kiinteytyis. Mulla oli sinänsä hankala tämä toinenkin raskaus, että kärsin aivan hirveestä pahoinvoinnista sinne melkein raskauden puoliväliin saakka. Se ei ollut mitään aamupahoinvointia, se oli ihan 24/7 pahoinvointia. Se rajotti aika paljon alkuraskaudessa, että ei juuri tullut mitään harrastettua, keskittyi vaan lähinnä siihen olemiseen. Eli tässä on siis liikunnat jääny jokseenkin vähiin pitkän aikaa, mitä nyt toki vaunuttelemassa on jonkin verran käyty mutta en sitä niin liikunnaksi laske kun tämmöset hölkkä-kävely-lenkit on sitten asia erikseen, sinne lähdetään ilman vaunuja.

Mutta tosiaan kun tommonen pömppiskään ei nyt ihan yhdessä treenissä kiinteydy niin ei taas meinaa kärsivällisyys riittää. Aina pitäis olla niinku kaikki tänne heti. Tottakai siinä nyt menee aikaa mutta kyllä varmasti kun vain kävis siellä lenkillä ja jotain pientä harrastais tässä niin alkais tuloksia tuleen. Vaatis vain hieman kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. :D

Anyways, äitienpäivä oli siis eilen ja sain siis lahjaksi sen toivomani 6 kg:n kahvakuulan. Nyt ei muuta kun treeniä, treeniä, treeniä. Kyllä mä vielä joskus mahdun takaisin vanhoihin farkkuihini :D
Lopuksi vielä muutamia äitienpäivän tunnelmia kuvina...ei siellä niiltä herkuiltakaan vältytty...että se siitä dieetistä taas... :D

Muistikirja

Mun täytyy nyt heti tulla tännekin kertomaan, että nyt mulla on sitten se paljon puhuttu muistikirja. Tuli itsellekin ihan yllätyksenä. Eräs hyvä ystäväni oli käynyt lukemassa blogia ja postissa tuli tänään muistikirja mulle terveisten kera. Kiitos vain vielä kerran :)
Nyt ei voi sitten enää laittaa muistin piikkiin jos on hyviä ideoita ollut mielessä joskus. Että saa nähä, alkaako näitä postauksia nyt oikein pulppuaan sitten olan takaa. :)

Joka tapauksessa mä tykkään tommosesta kunnon old school meiningistä kirjottaa asioita muistiin, sama pätee kalenteriin. Mies on sanonut jo muutaman vuoden mulle, että mikset ala käyttään sitä kännykän kalenteria, että on niin kätevä mutta kun emmä. Mä tykkään kirjottaa asioita kynällä vanhanaikaisesti. Hypistellä kalenteria ja selailla viikkoja jne jne. Kännykän kalenterikin varmasti on kätevä, en sitä sano, mutta mä vain haluan sen, että se kalenteri on siinä konkreettisesti pöydällä ja sinne voi raapustella ja sitä voi selailla. Tämä samainen ystäväni tietääkin hyvin sen, kuinka vaikeeta onkin löytää se hyvä kalenteri kun vanha on menty loppuun. Ei meinaan käykään ihan mikä vain taskukalenteri kun siitä pitää tulla hyvät vibat, sen pitää tuntua semmoselta omalta. :)

Ja tosta asioiden ylös kirjoittamisesta. Se on kyllä ihan totta kun sanotaan, että lapsen saaminen heikentää muistia. Allekirjoitan tuon kyllä täysin. Mä en muistaisi varmaan yhden ainuttakaan menoani ilman kalenteria (kun vain sitten aina muistaa sitä kalenteriaankin katsoa) :D Kaupassa käynti ilman kauppalistaa niin voin 100-varmasti sanoa, että aina jotain unohtuu jos ne ei ole kaikki lapulla. Toki mulle on käynyt myös niin, että asia on ollut ylhäällä kauppalapulla, mutta sitten en ole muistanut sitä kauppalappua lukea tarpeeksi tarkasti siellä kaupassa niin siltikin on sitten unohtunut. Menee varmaan tähän samaan piikkiin kun täällä kotona ollessa tuntuu, että pää on vähä niinku pehmentynyt. Niin on muistikin heikentynyt. Kyllä mä joudun joka kerta kun lähden lasten kanssa jonnekin niin tarkastaa peilin kautta takapenkille, että ne molemmat lapset on varmasti kyydissä mukana eikä esim unohtunut eteiseen tms :D

Mutta että tämmöistä. Nyt sitten vain kynä sauhuamaan ja ideat muistiin :)

Taulu

Heippa taas pienen hiljaiselon jälkeen. Täällä päivät kuluvat vaikkei juuri mitään erikoista tehtäiskään. Ja edelleen mulla tulee aina ne mun mielestä parhaimmat blogi-ideat öisin ja kun ei vielä(kään) ole sitä muistikirjaa siinä yöpöydällä niin koska en niitä ylös kirjoita niin päivällä silloin kun olisi mahdollisuus tänne blogiin kirjoitella niin en niitä sitten ikinä muista. Ja muutenkin välillä on muka tuntunut, että en keksi sitten millään mitään mitä kirjoittaisi. Eli tästäkin huomaa, että tämä mun kirjoittaminen ylipäätään vaatii vähän harjoitusta vielä.

Mutta sitten aiheeseen. Teetätin itse itselleni taulun. Ajattelin, että vaikka tulevan äitienpäivän kunniaksi sitten :D Nää on niin kauheen käteviä nykyään kun saa ihan omasta kuvasta teetettyä esimerkiksi Ifolorilla missä minä tauluni teetin. Ja siitä tuli hieno. Tykkään aivan super paljon! Kuvassa minä ja vanhempi tyttäreni viime kesänä ja kuvan on ottanut Laureena's Photographyn Deily jolta voitin viime kesänä tämmöisen kuvauspäivän. Nyt siis vasta näitä viime kesäisiä kuvia teettelen ja nyt mulla tulikin heti jo seuraava taulu-idea mieleeni jonka olen ajatellut teettää tyttären huoneen ovensuuhun vähän kuin kuvastamaan kuka siinä huoneessa asustelee :)
Mutta tässäpä tämä kuva joka nyt komistaa meidän olohuoneen seinällä :)

Malttamaton luonne

Tiedättekö sen tunteen, kun kaikki pitäis aina tapahtua heti eikä hetken päästä? No mä olen just semmonen. Siis että kun saan jotain päähäni niin se tarvis sitten heti toteuttaa eikä malttais millään odottaa tuonnemmas. Malttamaton luonne siis. Erittäin malttamaton etten sanoisi. Ja sitten tuottaa kyllä suuria vaikeuksia kun jotain ideaansa ei saa toteutettua heti vaan se on jätettävä muhimaan myöhemmäksi. Yleensä nää ideat on jotain että keksin jonkun jutun mikä tarvis ostaa, esim. niinkuin nyt mulla on yksi lipasto hakusessa, ei millään malttais odottaa, että semmosen löytäis jostain. Tai toisaalta jos saan jonkun uuden hiusidean niin sitten ei millään malttais odottaa sinne parturiin asti. Näitä esimerkkejä on niin miljoonia ja näitä tulee aikalailla päivittäin...joskus useitakin kertoja päivässä. Usein ne kyllä jäävät kuitenkin toteutumatta. Ihan hyvä niin, koska joskus sitten kun sen ajatuksen antaa muhia hetken aikaa niin huomaa, että ehkä ihan hyvä ettei sitä tullutkaan toteutettua. :) Saati sitten pörssin kannalta on ihan hyvä, ettei ihan joka ideaansa pysty toteuttaan. Ainakaan siltä seisomalta. Se hyvä puoli on tässä maalla asumisessa, että kun täällä ei ole mitään kauppoja niin ei pysty heti lähteen ostoksille...toki tänä päivänä melkeinpä mitä vain voi ostaa netistä, että se on ehkä tehty vielä helpommaksi...toisaalta...ei tarvitse edes lähteä sieltä kotoa kun voi painaa vain napista ja alkaa ostoksille. Tässä onkin tullut harjoitettua itsekuria ja säästäväisyyttä sen suhteen, että joskus vaikka mieli miten tekis jotain mennä netistä osteleen niin jätän asian tuonnemmaksi. En tilaa sitä heti niin ehkä se hetken päästä jopa unohtuu koko asia tai huomaan myöhemmin, että enpä olisi sitä asiaa tarvinutkaan.

Muutenkin mussa on vähän semmoista shoppailuholistin vikaa...eikä ehkä niin vähääkään. Eräs ystäväni oli koko viime vuoden ostamatta mitään. Hän teki uuden vuoden lupauksen olla ostamatta itselleen vaatteita ja taisi siihen lupaukseen kuulua myös laukut ja kengät ym asusteet. Mietinkin, että miten vaikeaa tommonen olisi mulle. Pystyisinköhän mä tohon?! Olisi mielenkiintoista nähdä miten tommonen myös vaikuttaisi rahatilanteeseen. Ja kun varmasti sitä pystyisi oleen vuoden ilman ostamatta uusia vaatteita kun niitä melkoisesti tuolta omastakin vaatehuoneesta löytyy. Tämä ystävänikin sanoi, että ensinnäkin oli kovin vapauttavaa kun aina kun kävi jossain niin ei tarvinut pyöriä niissä vaate- tai muissa kaupoissa. Sai keskittyä ihan muihin asioihin. Toisekseen mitä löytöjä sitä kuulemma tulikaan tehtyä sieltä omasta vaatekaapista kun oikein alkoi käyttään mielikuvitustaan ja penkomaan niitä omia vaatehyllyjään toden teolla. Sieltä löytyi vaikka mitä uutuuksia. Tämmöinen tekisi mullekin hyvää. Ehkä mäkin kokeilen tuota joskus. Tai ainakin kokeilen kuinka pitkään pystyn olla. :) 

Liiba laabaa

Tää on niin tätä. Viime yönä(kin) ollessani hereillä kun syötin meidän vauvaa, niin pää oli tulvillaan juttuideoita tänne blogiin. Se on jännä, että jotenkin öisin tää pääkoppa nyt niinku on virkeimmillään :D Ajattelin kuitenkin, että kyllä aamulla sitten muistan mitä olen ajatellut. Silloin yöllä kyllä kävi mielessä, että pitääkö hommata joku ihanan inspiroiva muistikirja mihin aina pistää ylös kun tulee joku jutunaihe mieleen...kyllä varmaan pitää, koska nyt mulla ei oo mitään muistikuvaa, että mitä se oli mitä ajattelin silloin yöllä. Eli tässä nyt vähän yleistä liiba laabaa itsestäni vaikka sitten :)

Eli tällä hetkellä olen siis kotiäitinä kahden tyttären kanssa. Esikoinen on vähän reilu 2,5-vuotias ja tämä kuopuksemme tulee nyt ihan lähipäivinä 4kk. Säpinää kyllä riittää, vaikka välillä tuntuukin, että tässä tulee vielä mökkihöperöksi kotona ollessa :D Esikoisella on jo tovin ollut ihan kiitettävä uhma päällänsä joka jatkuu vain. Se sitten välillä koettelee kärsivällisyyttä aikalailla, varsinkin kun hän on melkoisen tempperamenttinen luonne muutenkin. Onneksi pääosin hän on kuitenkin tosi kiltti, kova halailemaan ja suukottelemaan. :) Ja todella hyvin hän on ottanut vastaan tämän uuden perheenjäsenemme. Olin varautunut kunnon mustasukkaisuuteen ym, mutta ei. Hän otti heti alun alkaen vauvan hyvin vastaan. Käy suukottelemassa ja silittelemässä ja laittaa tuttia suuhun (vaikkei aina niin tarvisikaan). :)

Ja yksi asia, minkä olen huomannut tälleen kotona olevana on se, että koko ajan kiinnittää nyt kaikkiin sisustusjuttuihin enemmän huomiota. Tietenkin kun niitä päivät pitkät katselee niin ei mikään ihme, omaa kotiaan ja omaa sisustustaan siis. Harvase päivä mulla tulee joku uusi idea mieleen mitä uutta pitäisi hommata mihinkin tai mihin pitäisi saada uusi matto tai uudet verhot olohuoneeseen olis tosi kivat jne jne. :D Kyllä aina sitten koitan hillitä itseni ja jätän uusien juttujen hommaamisen tuonnemmaksi, tulis melkoisen kalliiksi tämä kotonaolo jos kaikki ideat aina lähtis toteuttaan. Kerron sitten tuonnempana lisää juttuja meidän sisustustyylistä, siinä ainakin aihetta  yhteen postaukseen ja tämä postaus toimii hyvänä "muistilappuna" kun taas tulee mieleen, että jotain aihetta oli mistä kirjoittaa, mutta ei muista. :D
Noniin, nyt on käsillä päivän rauhallisin hetki, molemmat lapset on päiväunilla. Joskus näinkin, että molemmat nukkuvat yhtäaikaa. :) Näitä hetkiä tulen jatkossakin käyttämään kirjoittamiseen sekä välillä pistän pötkölle sohvalle ja vain olen. Ja nautin hetken hiljaisuudesta. :) Stay tuned.

Mä tein sen!

Mä tein sen! Perustin siis oman blogin. Mitähän tästä tulee...?! Katsotaan :)
Olen tätä jo pidemmän aikaa mielessäni pohtinut ja pyöritellyt, että josko sitä pistäisi pystyyn oman blogin. Tavoitteena lähinnä, että olisi joku tämmöinen oma juttu, harrastus. Olen siis tällä hetkellä kotiäitinä, kahden pienen tyttären kanssa ja tarvetta olisi jollekin tämmöiselle "omalle jutulle". :)
Josko sitä samalla oma kirjoittaminenkin vähän kehittyisi. Tuntuu, että näin kohta 3 vuotta kotona olleena aivot ovat ehkä hivenen pehmenneet tai jotain. :D Tää kirjoittaminen voisi olla yksi juttu millä tonne pääkoppaankin vois saada vähän virtaa taas pitkästä aikaa.

Tarkoituksena on kirjoitella niistä jutuista mitkä itseä kiinnostaa ja on itselle tärkeitä. Varmasti tulee kirjoiteltua siis ihan tästä perus arkielämästä lasten kanssa, mutta sitten mitkä asiat itseä kiinnostaa niin esimerkiksi muoti, kauneus, ruoka, sisustaminen, matkustelu...tossa nyt muutama nimettynä. Kaippa jotain juttuja noistakin saa sitten aikaiseksi. :)

Tän bloggaamisen kanssa olen siis aivan niin sanotusti noviisi vielä. Tuntuu, että tämän ensimmäisen tekstin kanssakin on jo suuria vaikeuksia...tai sitten vaan järkeilen tätä nyt aivan liikaa, mutta ehkäpä se tästä vähän luonnikkaammaksi vielä muuttuu. Täytyy varmaan jokunen teksti kehitellä, että alkaa toi kirjoittaminen paremmin luistaan. :)

Mutta siis luvassa juttuja elävästä elämästä, koti(elämää), arkea ja ajatuksia kosken rannalla.