sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Hurahdin urheiluun...ja kuinka sitten kävikään

Mulla on takana semmoinen reilu vuosi ilman mitään sen kummempaa urheilua. Liikunta jäi vähiin kun tulin raskaaksi ja se aiemminkin mainitsemani pahoinvointi alkoi. Siinä ei paljon sitten tullut liikunta ja urheileminen mieleen kun tuli oksennettua ihan pitkin päivää jokaikinen päivä. Sitä kesti melko pitkään, yli raskauden puolivälin ja sen jälkeenkin oli (muka) kaikkia pieniä vaivoja koko ajan, iskias särkyä ja selkävaivoja ym, että se liikunta jäi aikalailla pitkäksi aikaa. Mutta nyt tämän mun kesäksi kuntoon -projektin myötä mä ihan hurahdin urheiluun :D

Viime viikolla aloitin ja kävin ensin pari kertaa hölkkä-kävely lenkillä ja sitten vielä pyöräilemässäkin. Mutta siinähän kävi sitten niin, että kuten sitä sanotaan, että urheilija ei tervettä päivää näe, niin niin kävi mullekin :D
Nyt on sitten polvi sökönä. Tai oikeestaan molemmat polvet mutta toinen vielä pahemmin. Taisin tehdä sen virheen, että lähdin tälleen vähän amatöörinä kylmiltään vähän turhan reippaasti liikkeelle. Olis voinut jättää sen juoksemisen vielä ens alkuun kokonaan pois. Reipas kävelykin olisi tehnyt kyllä hyvää ja varmasti olisi saanut hien pintaan. Mutta kun on semmonen kaikkitänneheti -luonne :D

Ens alkuun siis ajattelin, että nää polvet nyt reistailee vaan liiasta yhtäkkisestä rasituksesta ja 10 vuotta vanhoista lenkkareista, mutta kun nää nyt pahenee vaan vaikka olen nyt pitänyt välipäiviä lenkkeilystä. Ja nyt aletaan olla siinä pisteessä, että jokaisella askeleella huudan hoosiannaa. En tiedä meneekö tämä nyt ihan vain olemisella ohi vai pitäisikö oikein käydä näyttääs lekurilla. Ehkä käyn, koska tässä on semmoinen juttu vielä, että ensi lauantaina olen menossa Tampereelle Likkojen lenkille ja näillä polvilla on kyllä ihan turha lähteä yhtään minnekään lenkkeileen kun kävely olohuoneesta keittiöönkin tuottaa tuskaa. Tää on niin tätä, ei voi muuta sanoo :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti