There's no excuse

No joo. Ei oo kyllä mitään tekosyitä sille, että tämä postaustahti ei ole kiihtynyt siitä viime postauksesta. Tekniset ongelmat toki edelleenkin vaivaa, mutta sekään ei ole syy tähän hiljaisuuteen. Melkein joka päivä mulla on kyllä mielessä, että nyt bloggaamaan, mutta aina se sit vain tuppaa jäämään. No siis, jos jotain (teko)syitä tässä koittaa keksiä, niin ainakin se, että vanhempi tytär on aikalailla lopettanut päikkäreiden nukkumisen. Eli päivisin ei ole enää sitä ihanaa rauhallista hetkeä, aikaa tehdä jotain omia juttuja, kun nappulat eivät nuku enää yhtäaikaa siis päikkäreitä. Nuorempi kyllä koisii, mutta ei tämä vanhempi. Jos tahtoo siis ihan rauhassa kirjoitella niin se onnistuu aikalailla vain näin iltaisin. Ja iltaisin olen viime aikoina ollut aikalailla poikki (nuoremmalle lienee tulossa lisää hampaita kun on vähän valvotellut öisin) niin osaksi menee siis myös väsymyksen piikkiin. Yleensä illalla kun (vihdoin) saa molemmat lapsukaiset unille niin se on pieni iltapala rauhassa tv:n ääressä itelle ja sen jälkeen silmät ristissä sänkyyn selaan hetkeksi instagramia ja nukahdan puhelin käteen. Se löytyy sitten yleensä joskus aamuyön tunteina selän alta se puhelin. Tai sitten viimeistään aamulla. Ei ole siis ollut virtaa iltaisinkaan tulla kirjoittelemaan. Jostain kumman syystä tänään otin itseä niskasta kiinni, että nyt istahdan tähän koneelle ennenkuin kaadun sänkyyn. Johtunee varmaan tän päivän ja illan porkkanakakku- ja daimsuklaamuffinsiövereistä joiden takia lienen vielä hetken sokerihumalassa joka pitää siis hereillä vielä tovin.

Ja noista herkutteluövereistä aasin siltana siis tähän kesäksi kuntoon projektiin, josta oli jo aiemmin alkukesästä puhetta. Mä olen nyt asettanut itselleni tavoitteen, että josko se olisi sitten kesäksi 2016 kuntoon...mä en oo ollenkaan tyytyväinen tähän mun totaaliseen pullahiiriyteen mikä musta on tullu viime aikoina. Enää ei niinkään karkit ole se suurin pahe (paitsi ehkä suklaa silloin tällöin), mutta siis kakut ja semmoset. Ei hitto. Ei minkäänlaista itsekuria. Tykkään käydä kahvilla jossain kahviloissa, ja aina tulee otettua jotain herkkua sen kahvin lisukkeeksi. Tokikaan kun en hirveän usein minnekään ihmisten ilmoille kahviloihin pääse niin tämä ei ole jokapäiväinen ongelma sen suhteen, ei edes jokaviikkoinen. Mutta kun tykkään itse leipoa. (Liian) usein päivisin tulee sellainen fiilis, että nyt leivotaan, tai jos mulle ei tule niin vanhemmalle tyttärelle tulee. Hän haluaa sitten leipoa äidin kanssa kakun ja siinähän me sitten aletaan leipomaan jos vain värkkejä sattuu löytymään kaapista. (Liian) usein löytyy. Mutta kun leipominen on niin kivaa. Ainut huono puoli siinä tosiaan on sitten se, että kun niitä tulee sitten myös syötyä niitä leipomuksia. Siinä on sitten kiva kutsua ystäviäkin kahville käymään kun on jotain itsetehtyä tarjottavaakin. Huoh. Huono homma ton kuntoprojektin kannalta. Tää on vielä niin vaikeinta aikaa tää pimenevä syksy tommosen sokerilakkoilun kannalta kun mulla ainakin vaan toi pimeys ja synkkyys tuppaa aiheuttaan sen, että piristän sitten itseäni sillä herkuttelulla. Vaikkakin nyt on ollut kyllä viime aikoina niin upean kauniita syyspäiviä, että ei kyllä parempaa syksyä voisi toivoa. Tämmösestä syksystä mä tykkään. Mutta en siitä märästä ja sateisesta ja harmaasta ja loskasta ja pilkkopimeestä ja ja ja ja ja! Näitä upeita, aurinkoisia päiviä lisää kiitos! Ei tunnu talvikaan sitten niin pitkältä...pah...sitä se tulee olemaan joka tapauksessa tämmöiselle kevät- kesäihmiselle.

Mutta summasummarum; kesäksi 2016 kuntoon -projekti etenee hiljaa mutta haluaisin sanoa, että varmasti. Aion ehdottomasti käydä useammin jumpassa ja ehkä aloitan jopa salilla käymisen tässä lähiaikoina. Siitä tulee vaan niin hitsin hyvä olo kun on käynyt vähän rääkkäämässä itseään. Eikä sitä makeaakaan tee yhtään niin paljon mieli kun on hyvä olo siitä liikunnasta! Jes! :)
Ehkä myös hiljalleen tämä mun postaustahtikin tästä kiihtyy...kun alkaa nämä muutkin projektit eteneen :D