Hurahdin urheiluun...ja kuinka sitten kävikään

Mulla on takana semmoinen reilu vuosi ilman mitään sen kummempaa urheilua. Liikunta jäi vähiin kun tulin raskaaksi ja se aiemminkin mainitsemani pahoinvointi alkoi. Siinä ei paljon sitten tullut liikunta ja urheileminen mieleen kun tuli oksennettua ihan pitkin päivää jokaikinen päivä. Sitä kesti melko pitkään, yli raskauden puolivälin ja sen jälkeenkin oli (muka) kaikkia pieniä vaivoja koko ajan, iskias särkyä ja selkävaivoja ym, että se liikunta jäi aikalailla pitkäksi aikaa. Mutta nyt tämän mun kesäksi kuntoon -projektin myötä mä ihan hurahdin urheiluun :D

Viime viikolla aloitin ja kävin ensin pari kertaa hölkkä-kävely lenkillä ja sitten vielä pyöräilemässäkin. Mutta siinähän kävi sitten niin, että kuten sitä sanotaan, että urheilija ei tervettä päivää näe, niin niin kävi mullekin :D
Nyt on sitten polvi sökönä. Tai oikeestaan molemmat polvet mutta toinen vielä pahemmin. Taisin tehdä sen virheen, että lähdin tälleen vähän amatöörinä kylmiltään vähän turhan reippaasti liikkeelle. Olis voinut jättää sen juoksemisen vielä ens alkuun kokonaan pois. Reipas kävelykin olisi tehnyt kyllä hyvää ja varmasti olisi saanut hien pintaan. Mutta kun on semmonen kaikkitänneheti -luonne :D

Ens alkuun siis ajattelin, että nää polvet nyt reistailee vaan liiasta yhtäkkisestä rasituksesta ja 10 vuotta vanhoista lenkkareista, mutta kun nää nyt pahenee vaan vaikka olen nyt pitänyt välipäiviä lenkkeilystä. Ja nyt aletaan olla siinä pisteessä, että jokaisella askeleella huudan hoosiannaa. En tiedä meneekö tämä nyt ihan vain olemisella ohi vai pitäisikö oikein käydä näyttääs lekurilla. Ehkä käyn, koska tässä on semmoinen juttu vielä, että ensi lauantaina olen menossa Tampereelle Likkojen lenkille ja näillä polvilla on kyllä ihan turha lähteä yhtään minnekään lenkkeileen kun kävely olohuoneesta keittiöönkin tuottaa tuskaa. Tää on niin tätä, ei voi muuta sanoo :D

Äitienpäivää ja kesäksi kuntoon

Mä oon nyt alottanut semmosen kesäksi kuntoon -projektin. Tosin se on vielä enemmänkin suunnitteluasteella kuin lähdetty toteuttaan täysillä. Tässäkin kohtaa mun kärsimätön luonteeni tulee hyvin esille. Oon koittanut vähentää herkkujen syömistä ja ajatellut aloittaa lenkkeilynkin. Lisäksi toivoin äitienpäivälahjaksi kahvakuulaa jonka sainkin, joten kotitreenitkin vois aloittaa koska vain. Se kärsimättömyys tulee esiin siten, että sen yhden treenin jälkeen mitä tähän mennessä olen vasta tehnyt niin kun ei oikein mitään tuloksia vielä näy niin ei meinaa kärsivällisyys taaskaan riittää.

Oon ajatellut, että kun sais ton raskauden jälkeisen pömppiksen vähän kiinteytyyn niin olisin tyytyväinen. Sinänsä kiloja ei hirveesti tarvis pudottaa, ehkä muutama jotta pääsisi vain siihen ennen tätä viimeisintä raskautta olleeseen tilaan, mutta enemmänki treeniä tarvis jotta kroppa vähän kiinteytyis. Mulla oli sinänsä hankala tämä toinenkin raskaus, että kärsin aivan hirveestä pahoinvoinnista sinne melkein raskauden puoliväliin saakka. Se ei ollut mitään aamupahoinvointia, se oli ihan 24/7 pahoinvointia. Se rajotti aika paljon alkuraskaudessa, että ei juuri tullut mitään harrastettua, keskittyi vaan lähinnä siihen olemiseen. Eli tässä on siis liikunnat jääny jokseenkin vähiin pitkän aikaa, mitä nyt toki vaunuttelemassa on jonkin verran käyty mutta en sitä niin liikunnaksi laske kun tämmöset hölkkä-kävely-lenkit on sitten asia erikseen, sinne lähdetään ilman vaunuja.

Mutta tosiaan kun tommonen pömppiskään ei nyt ihan yhdessä treenissä kiinteydy niin ei taas meinaa kärsivällisyys riittää. Aina pitäis olla niinku kaikki tänne heti. Tottakai siinä nyt menee aikaa mutta kyllä varmasti kun vain kävis siellä lenkillä ja jotain pientä harrastais tässä niin alkais tuloksia tuleen. Vaatis vain hieman kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. :D

Anyways, äitienpäivä oli siis eilen ja sain siis lahjaksi sen toivomani 6 kg:n kahvakuulan. Nyt ei muuta kun treeniä, treeniä, treeniä. Kyllä mä vielä joskus mahdun takaisin vanhoihin farkkuihini :D
Lopuksi vielä muutamia äitienpäivän tunnelmia kuvina...ei siellä niiltä herkuiltakaan vältytty...että se siitä dieetistä taas... :D

Muistikirja

Mun täytyy nyt heti tulla tännekin kertomaan, että nyt mulla on sitten se paljon puhuttu muistikirja. Tuli itsellekin ihan yllätyksenä. Eräs hyvä ystäväni oli käynyt lukemassa blogia ja postissa tuli tänään muistikirja mulle terveisten kera. Kiitos vain vielä kerran :)
Nyt ei voi sitten enää laittaa muistin piikkiin jos on hyviä ideoita ollut mielessä joskus. Että saa nähä, alkaako näitä postauksia nyt oikein pulppuaan sitten olan takaa. :)

Joka tapauksessa mä tykkään tommosesta kunnon old school meiningistä kirjottaa asioita muistiin, sama pätee kalenteriin. Mies on sanonut jo muutaman vuoden mulle, että mikset ala käyttään sitä kännykän kalenteria, että on niin kätevä mutta kun emmä. Mä tykkään kirjottaa asioita kynällä vanhanaikaisesti. Hypistellä kalenteria ja selailla viikkoja jne jne. Kännykän kalenterikin varmasti on kätevä, en sitä sano, mutta mä vain haluan sen, että se kalenteri on siinä konkreettisesti pöydällä ja sinne voi raapustella ja sitä voi selailla. Tämä samainen ystäväni tietääkin hyvin sen, kuinka vaikeeta onkin löytää se hyvä kalenteri kun vanha on menty loppuun. Ei meinaan käykään ihan mikä vain taskukalenteri kun siitä pitää tulla hyvät vibat, sen pitää tuntua semmoselta omalta. :)

Ja tosta asioiden ylös kirjoittamisesta. Se on kyllä ihan totta kun sanotaan, että lapsen saaminen heikentää muistia. Allekirjoitan tuon kyllä täysin. Mä en muistaisi varmaan yhden ainuttakaan menoani ilman kalenteria (kun vain sitten aina muistaa sitä kalenteriaankin katsoa) :D Kaupassa käynti ilman kauppalistaa niin voin 100-varmasti sanoa, että aina jotain unohtuu jos ne ei ole kaikki lapulla. Toki mulle on käynyt myös niin, että asia on ollut ylhäällä kauppalapulla, mutta sitten en ole muistanut sitä kauppalappua lukea tarpeeksi tarkasti siellä kaupassa niin siltikin on sitten unohtunut. Menee varmaan tähän samaan piikkiin kun täällä kotona ollessa tuntuu, että pää on vähä niinku pehmentynyt. Niin on muistikin heikentynyt. Kyllä mä joudun joka kerta kun lähden lasten kanssa jonnekin niin tarkastaa peilin kautta takapenkille, että ne molemmat lapset on varmasti kyydissä mukana eikä esim unohtunut eteiseen tms :D

Mutta että tämmöistä. Nyt sitten vain kynä sauhuamaan ja ideat muistiin :)

Taulu

Heippa taas pienen hiljaiselon jälkeen. Täällä päivät kuluvat vaikkei juuri mitään erikoista tehtäiskään. Ja edelleen mulla tulee aina ne mun mielestä parhaimmat blogi-ideat öisin ja kun ei vielä(kään) ole sitä muistikirjaa siinä yöpöydällä niin koska en niitä ylös kirjoita niin päivällä silloin kun olisi mahdollisuus tänne blogiin kirjoitella niin en niitä sitten ikinä muista. Ja muutenkin välillä on muka tuntunut, että en keksi sitten millään mitään mitä kirjoittaisi. Eli tästäkin huomaa, että tämä mun kirjoittaminen ylipäätään vaatii vähän harjoitusta vielä.

Mutta sitten aiheeseen. Teetätin itse itselleni taulun. Ajattelin, että vaikka tulevan äitienpäivän kunniaksi sitten :D Nää on niin kauheen käteviä nykyään kun saa ihan omasta kuvasta teetettyä esimerkiksi Ifolorilla missä minä tauluni teetin. Ja siitä tuli hieno. Tykkään aivan super paljon! Kuvassa minä ja vanhempi tyttäreni viime kesänä ja kuvan on ottanut Laureena's Photographyn Deily jolta voitin viime kesänä tämmöisen kuvauspäivän. Nyt siis vasta näitä viime kesäisiä kuvia teettelen ja nyt mulla tulikin heti jo seuraava taulu-idea mieleeni jonka olen ajatellut teettää tyttären huoneen ovensuuhun vähän kuin kuvastamaan kuka siinä huoneessa asustelee :)
Mutta tässäpä tämä kuva joka nyt komistaa meidän olohuoneen seinällä :)

Malttamaton luonne

Tiedättekö sen tunteen, kun kaikki pitäis aina tapahtua heti eikä hetken päästä? No mä olen just semmonen. Siis että kun saan jotain päähäni niin se tarvis sitten heti toteuttaa eikä malttais millään odottaa tuonnemmas. Malttamaton luonne siis. Erittäin malttamaton etten sanoisi. Ja sitten tuottaa kyllä suuria vaikeuksia kun jotain ideaansa ei saa toteutettua heti vaan se on jätettävä muhimaan myöhemmäksi. Yleensä nää ideat on jotain että keksin jonkun jutun mikä tarvis ostaa, esim. niinkuin nyt mulla on yksi lipasto hakusessa, ei millään malttais odottaa, että semmosen löytäis jostain. Tai toisaalta jos saan jonkun uuden hiusidean niin sitten ei millään malttais odottaa sinne parturiin asti. Näitä esimerkkejä on niin miljoonia ja näitä tulee aikalailla päivittäin...joskus useitakin kertoja päivässä. Usein ne kyllä jäävät kuitenkin toteutumatta. Ihan hyvä niin, koska joskus sitten kun sen ajatuksen antaa muhia hetken aikaa niin huomaa, että ehkä ihan hyvä ettei sitä tullutkaan toteutettua. :) Saati sitten pörssin kannalta on ihan hyvä, ettei ihan joka ideaansa pysty toteuttaan. Ainakaan siltä seisomalta. Se hyvä puoli on tässä maalla asumisessa, että kun täällä ei ole mitään kauppoja niin ei pysty heti lähteen ostoksille...toki tänä päivänä melkeinpä mitä vain voi ostaa netistä, että se on ehkä tehty vielä helpommaksi...toisaalta...ei tarvitse edes lähteä sieltä kotoa kun voi painaa vain napista ja alkaa ostoksille. Tässä onkin tullut harjoitettua itsekuria ja säästäväisyyttä sen suhteen, että joskus vaikka mieli miten tekis jotain mennä netistä osteleen niin jätän asian tuonnemmaksi. En tilaa sitä heti niin ehkä se hetken päästä jopa unohtuu koko asia tai huomaan myöhemmin, että enpä olisi sitä asiaa tarvinutkaan.

Muutenkin mussa on vähän semmoista shoppailuholistin vikaa...eikä ehkä niin vähääkään. Eräs ystäväni oli koko viime vuoden ostamatta mitään. Hän teki uuden vuoden lupauksen olla ostamatta itselleen vaatteita ja taisi siihen lupaukseen kuulua myös laukut ja kengät ym asusteet. Mietinkin, että miten vaikeaa tommonen olisi mulle. Pystyisinköhän mä tohon?! Olisi mielenkiintoista nähdä miten tommonen myös vaikuttaisi rahatilanteeseen. Ja kun varmasti sitä pystyisi oleen vuoden ilman ostamatta uusia vaatteita kun niitä melkoisesti tuolta omastakin vaatehuoneesta löytyy. Tämä ystävänikin sanoi, että ensinnäkin oli kovin vapauttavaa kun aina kun kävi jossain niin ei tarvinut pyöriä niissä vaate- tai muissa kaupoissa. Sai keskittyä ihan muihin asioihin. Toisekseen mitä löytöjä sitä kuulemma tulikaan tehtyä sieltä omasta vaatekaapista kun oikein alkoi käyttään mielikuvitustaan ja penkomaan niitä omia vaatehyllyjään toden teolla. Sieltä löytyi vaikka mitä uutuuksia. Tämmöinen tekisi mullekin hyvää. Ehkä mäkin kokeilen tuota joskus. Tai ainakin kokeilen kuinka pitkään pystyn olla. :) 

Liiba laabaa

Tää on niin tätä. Viime yönä(kin) ollessani hereillä kun syötin meidän vauvaa, niin pää oli tulvillaan juttuideoita tänne blogiin. Se on jännä, että jotenkin öisin tää pääkoppa nyt niinku on virkeimmillään :D Ajattelin kuitenkin, että kyllä aamulla sitten muistan mitä olen ajatellut. Silloin yöllä kyllä kävi mielessä, että pitääkö hommata joku ihanan inspiroiva muistikirja mihin aina pistää ylös kun tulee joku jutunaihe mieleen...kyllä varmaan pitää, koska nyt mulla ei oo mitään muistikuvaa, että mitä se oli mitä ajattelin silloin yöllä. Eli tässä nyt vähän yleistä liiba laabaa itsestäni vaikka sitten :)

Eli tällä hetkellä olen siis kotiäitinä kahden tyttären kanssa. Esikoinen on vähän reilu 2,5-vuotias ja tämä kuopuksemme tulee nyt ihan lähipäivinä 4kk. Säpinää kyllä riittää, vaikka välillä tuntuukin, että tässä tulee vielä mökkihöperöksi kotona ollessa :D Esikoisella on jo tovin ollut ihan kiitettävä uhma päällänsä joka jatkuu vain. Se sitten välillä koettelee kärsivällisyyttä aikalailla, varsinkin kun hän on melkoisen tempperamenttinen luonne muutenkin. Onneksi pääosin hän on kuitenkin tosi kiltti, kova halailemaan ja suukottelemaan. :) Ja todella hyvin hän on ottanut vastaan tämän uuden perheenjäsenemme. Olin varautunut kunnon mustasukkaisuuteen ym, mutta ei. Hän otti heti alun alkaen vauvan hyvin vastaan. Käy suukottelemassa ja silittelemässä ja laittaa tuttia suuhun (vaikkei aina niin tarvisikaan). :)

Ja yksi asia, minkä olen huomannut tälleen kotona olevana on se, että koko ajan kiinnittää nyt kaikkiin sisustusjuttuihin enemmän huomiota. Tietenkin kun niitä päivät pitkät katselee niin ei mikään ihme, omaa kotiaan ja omaa sisustustaan siis. Harvase päivä mulla tulee joku uusi idea mieleen mitä uutta pitäisi hommata mihinkin tai mihin pitäisi saada uusi matto tai uudet verhot olohuoneeseen olis tosi kivat jne jne. :D Kyllä aina sitten koitan hillitä itseni ja jätän uusien juttujen hommaamisen tuonnemmaksi, tulis melkoisen kalliiksi tämä kotonaolo jos kaikki ideat aina lähtis toteuttaan. Kerron sitten tuonnempana lisää juttuja meidän sisustustyylistä, siinä ainakin aihetta  yhteen postaukseen ja tämä postaus toimii hyvänä "muistilappuna" kun taas tulee mieleen, että jotain aihetta oli mistä kirjoittaa, mutta ei muista. :D
Noniin, nyt on käsillä päivän rauhallisin hetki, molemmat lapset on päiväunilla. Joskus näinkin, että molemmat nukkuvat yhtäaikaa. :) Näitä hetkiä tulen jatkossakin käyttämään kirjoittamiseen sekä välillä pistän pötkölle sohvalle ja vain olen. Ja nautin hetken hiljaisuudesta. :) Stay tuned.

Mä tein sen!

Mä tein sen! Perustin siis oman blogin. Mitähän tästä tulee...?! Katsotaan :)
Olen tätä jo pidemmän aikaa mielessäni pohtinut ja pyöritellyt, että josko sitä pistäisi pystyyn oman blogin. Tavoitteena lähinnä, että olisi joku tämmöinen oma juttu, harrastus. Olen siis tällä hetkellä kotiäitinä, kahden pienen tyttären kanssa ja tarvetta olisi jollekin tämmöiselle "omalle jutulle". :)
Josko sitä samalla oma kirjoittaminenkin vähän kehittyisi. Tuntuu, että näin kohta 3 vuotta kotona olleena aivot ovat ehkä hivenen pehmenneet tai jotain. :D Tää kirjoittaminen voisi olla yksi juttu millä tonne pääkoppaankin vois saada vähän virtaa taas pitkästä aikaa.

Tarkoituksena on kirjoitella niistä jutuista mitkä itseä kiinnostaa ja on itselle tärkeitä. Varmasti tulee kirjoiteltua siis ihan tästä perus arkielämästä lasten kanssa, mutta sitten mitkä asiat itseä kiinnostaa niin esimerkiksi muoti, kauneus, ruoka, sisustaminen, matkustelu...tossa nyt muutama nimettynä. Kaippa jotain juttuja noistakin saa sitten aikaiseksi. :)

Tän bloggaamisen kanssa olen siis aivan niin sanotusti noviisi vielä. Tuntuu, että tämän ensimmäisen tekstin kanssakin on jo suuria vaikeuksia...tai sitten vaan järkeilen tätä nyt aivan liikaa, mutta ehkäpä se tästä vähän luonnikkaammaksi vielä muuttuu. Täytyy varmaan jokunen teksti kehitellä, että alkaa toi kirjoittaminen paremmin luistaan. :)

Mutta siis luvassa juttuja elävästä elämästä, koti(elämää), arkea ja ajatuksia kosken rannalla.