Makuuhuoneen uudistus

Kyllä nyt täytyy sanoa, että kyllä nyt on kaikkee.
Vihdoin ja viimein on saatu vähän uudistettua makuuhuoneen ilmettä. Siis meillähän on ollut hetken aikaa jo uusi sänky hakusessa. Vanha oli 10 vuotta vanha ja suoraan sanottuna p*ska! Se oli semmoinen joku sen aikainen tarjous jenkkisänky ja kyllä ihan täysin aikansa elänyt. Patjat alkoi olla jo ihan lytyssä ja mulla selkä kipee joka aamu ym ym ym. Eli oli siis oikeasti ihan korkea aika ostaa uusi.

Päädyttiin sitten ostaan uusi sänky Sotkasta pienen kiertelyn ja kattelun jälkeen. Ja nyt valittiinkin sitten semmoinen jossa ei ole jousia ollenkaan. Eli on tätä jotain nykyajan "älyvaahtoa" tai mistä nyt puhuivatkaan. Eli muotoutuu oman kropan mukaan kun siihen menee makoileen ja sitten taas palautuu ennalleen kun nousee ylös. Mua kyllä toisaalta jännitti aika paljon, että onkohan oikeasti sitten hyvä vaikka siellä kaupassa tuntui hyvältä ja sopivalta. Sitä kun ei silti ihan täysin osaa sanoa semmoisen lyhyen makoilun jälkeen kun kaupassa kokeilee. Sängyn kovuudeksi valittiin hard, eli se kovin mahdollinen, tykätään molemmat enemmän kovasta sängystä kun liian pehmeästä. Värivaihtoehtojakin oli neljä, mietitiin kauan tuon mustan ja semmoisen melko vaalean välillä, mutta päädyttiin sitten kuitenkin tuohon mustaan näin lapsi- ja koiraperheenä, näkyy huonommin lika. Myös sängyn jalat sai valita sieltä useamman erimoisen joukosta ja päädyttiin valitseen tuollaiset rosteriset, koska ne on a) kivan näköiset ja b) ei tuu jälkiä kun mä kiukuspäissäni imuroin hikipäässä sängyn alta ja kolhin sillä imurilla joka paikkaan. :D
Samassa rytäkässä ostin vielä uuden tyynynkin itselleni. Sekin on samanmoista materiaalia eli muotoutuu pään painon mukaan. Mä en oo koskaan piitannut noista muotoutuvista tyynyistä. Kerran menin ja ostin sen Tempur-tyynyn ja yritin pari viikkoa sillä opetella nukkumaan mutta en vain koskaan oppinut. Myinkin sen sitten kaverilleni.

Tuon tyynyn sain silloin kauppoja tehdessä heti mukaan mutta sänkyä piti odottaa se parisen viikkoa. Täytyy sanoa, että tuota tyynyä en enää vaihtaisi pois. Kyllä on kaikki niskan ja pään jumitukset kadonnu. Ihan mahtava tyyny! Eikä tarvi öisin heräillä möyhimään tyynyä kun täytteet on jumittunu reunoille tms. Oli kyllä aivan napakymppi hankinta tuo tyynykin.

Ja se uusi sänky saatiin siis sitten vihdoin ja viimein eilen. Illalla oltiin meinaan jännän äärellä mennä uuteen sänkyyn nukkumaan joka on aivan erilainen kuin vanha. Ja kyllä nyt täytyy sanoa näin yhden yön siinä vasta nukkuneena, että bueno! On aivan mahtava sänky! Oli aivan ihana mennä illalla nukkumaan siihen. Meidän nuorimmainen heräsi kerran yöllä syömään ja sen syötön jälkeen en meinannut saada uudelleen unta ihan vain siksi, kun oli niin innoissani siitä uudesta sängystä :D
Aamulla ei kolottanut eikä jumittanut yhtään ja ehkä oli jopa hitusen virkeämpi ;D että kyllä sillä sängyllä varmaan hitusen on väliä siihen unen laatuun nähden.

Mä olen myös jo pitkään haaveillut sängyn päädystä johon on mukava nojata kun istuu sängyssä esim lukiessaan tms. Odotankin jo niitä aikoja kun nuorimmainenkin alkaa nukkumaan omassa huoneessaan ja pystyy taas iltaisin paremmin lukemaan tai katseleen ohjelmia sängyssä. Lisäksi mun mielestä nyt jotenkin koko makuuhuone näyttää kivemmalta kun sängyssä on pääty.
Olen kyllä kerrassaan tyytyväinen meidän hankintaan. Josko tällä mentäisiin nyt sitten taas seuraavat 10 vuotta :) Ja pisteet vielä siitä, että tämä on täysin kotimainen sänky. Mukava tukea kotimaista yritystä.

P.S. Yöpöydätkin ovat muuten uudet. Kävin lauantaina Ikeassa kun en siis pystynyt jaloillani osallistumaan siihen likkojen lenkkiin :D Mutta niistä ja muista Ikean hankinnoista lisää tuonnempana.

Se karvainen lapsi

Nyt ajattelin omistaa kokonaan oman postauksen meidän sille kolmannelle "lapselle", sille karvaiselle, eli siis koiralle, Iiro nimeltään :)

Iiro täyttää vajaan kuukauden päästä 7 vuotta. Vanha herra alkaa olemaan. Vaikka noiden pienten koirien eliniän mukaan vasta ehkä elämänsä puolivälissä. Iiro on bichon havanais, tai havannan koiristako tänä päivänä puhutaan...

Iiro on aina ollut semmoinen meidän lelli-vauva, mutta sen jälkeen kun taloon tuli oikeita vauvoja niin Iiro on auttamatta jäänyt (raukka) vähän taka-alalle. Ei ehkä enää niin ehdi lellimään kuin joskus. Iiro on kuitenkin ihan super kiltti luonteeltaan ja rauhallinen....ja mukavuudenhaluinen... :)

 

Iirolla (niinkuin ehkä muillakin pikku koirilla) on ISO ego :D Ja Iiro ymmärtää puhetta, mikä on joskus todella rasittavaa. Se ymmärtää esimerkiksi puheesta yhden sanan ja sen perusteella alkaa esimerkiksi hirvee haukkuminen ovella kun luulee, että joku tulee kun kysyn esimerkiksi vanhemmalta tyttäreltä ruokapöydässä, että "tuliko vatsa täyteen?". Iiro ymmärtää tuosta tuon tuliko -sanan ja luulee heti, että jee, joku tulee, äkkiä ovelle vastaan.

Näin vanhemmiten Iirosta on myös tullut hieman äksy. En tarkoita, että olisi vihainen, mutta hieman semmonen ärisijä ja murisija. Tässä taannoin sattui hauska tapaus taas Iiron persoonaan liittyen kun olin ulkona käynnin jälkeen vienyt Iiron kylppäriin suihkuun ja pistin siihen suihkun ja kodinhoitohuoneen väliseen oviaukkoon semmoisen ison pyykkikorin eteen, ettei Iiro pääse livahtaan sieltä suihkusta pois ennen lupaa, koska oli märkä ja luminen. Suihkussa on hyvä antaa vähän sulaa ja muutenkin lämmitellä kun siellä on lattialämmitys. Olin itse sohvalla imettämässä meidän nuorempaa kun suihkusta kuului kummaa ulinaa. Semmoista kovin vienoa ja hentoista. Ajattelin, että poraako se nyt siellä kun joutui hetkeksi sinne kuivattelemaan. Jatkoin kuitenkin imetystä. Ääni jatkui vielä aina välillä ja hetken päästä ajattelin, että menen katsomaan mikä siellä kylppärissä on tilanne. No, Iiro hiippailikin mua vastaan keittiössä pöydän alla. Koitti hiipiä hiljaa, ettei kynsistä kuuluisi kovia ääniä parkettilattiaa vasten koska oli lähtenyt siis ilman lupaa karkuteille. Tokihan kaveri heti kiinni jäi ja meikäläinen ehkä vähän semmoisella armeijan majuri -äänellä komensin tyypin takaisin suihkuun. Pari kertaa jouduin tomerasta sanomaan, että nyt Iiro takasin sinne suihkuun niin kaveri kääntyi kyllä kannoillaan ja lähti lompsimaan hieman laiskasti sinne kylppäriin mutta ärisi mennessään. Oli siis ilmeisen näreissään tästä komennuksesta, koska koko matkan kun lompsi sinne suihkuun takaisin niin murisi itsekseen. Kaiken lisäksi mä en ymmärrä miten se oli sen ison pyykkikorin ohittanut sieltä livahtaessaan...kylläpä nämä tietysti keinonsa keksii :)

Mukavuudenhalusta sen verran, että yleensä ensisijainen nukkumapaikka on sohvalla tyynyjen seassa tai oikeammin pää tyynyllä jos vain mahdollista. Toinen lempipaikka on meidän häälahjaksi saama Adean nojatuoli. Harvoin kuitenkaan ihan lattialla, niinkuin koirien ehkä kuuluisi :D

Tässä ihan taannoin, taisi olla pari viikkoa sitten, oli myös mielenkiintoista huomata kuinka Iiro ei oikein piittaa vesisateesta. Koirathan käy yleensä ulkona asioillaan, mutta tietysti jos on kovin kurja sää, niin ei sitä nyt aina huvittaisi (niinkuin ei itseäkään aina huvittaisi lähteä sinne mukaan ulkoiluttamaan). Mieheni kävi siinä Iiron kanssa ulkona illalla, oli sateista. Mies ihmettelikin mulle ääneen kun tulivat takaisin sisälle, että kun Iiro vain seisoi tuossa terassin nurkilla, eikä oikein tullut mukaan pidemmälle. Kävi vain siinä nopsaan pissalla. Aamulla sitten kun herättiin ja mentiin päästämään Iiro kylppäristä ja kodinhoitohuoneesta missä asustelee tätä nykyään öitään niin kappas vaan, siellähän oli sitten kakat odottamassa. Ei ollut herra sitten viitsinyt illalla käydä sateella ulkona asioillaan. Eikä varsinaisesti ollut eka kerta :D

Kaikesta huolimatta Iiro on silti yksi perheenjäsen. Vaikea siitä olisi luopua jos pitäisi, vaikka välillä hermot ehkä meneekin kun tässä tätä muutakin hommaa on vauvan ja uhmaikäisen kanssa. Ja sen huomaa myös kuinka siitä on tullut tosi tärkeä vanhemmalle tyttärellekin joka yleensä aina ensitöikseen herättyään alkaa huhuilemaan hauvaa. Aina täytyy nähdä missä hauva on ja että hauvalla on kaikki ok.
Tässä siis vähän pintaraapaisua Iirosta. Siitä kyllä juttua piisaa ja varmasti tullaan kuulemaan jatkossakin. Se on semmonen karvapeppu (niinkuin ystävämme ovat sen nimenneet) :D

Hurahdin urheiluun...ja kuinka sitten kävikään

Mulla on takana semmoinen reilu vuosi ilman mitään sen kummempaa urheilua. Liikunta jäi vähiin kun tulin raskaaksi ja se aiemminkin mainitsemani pahoinvointi alkoi. Siinä ei paljon sitten tullut liikunta ja urheileminen mieleen kun tuli oksennettua ihan pitkin päivää jokaikinen päivä. Sitä kesti melko pitkään, yli raskauden puolivälin ja sen jälkeenkin oli (muka) kaikkia pieniä vaivoja koko ajan, iskias särkyä ja selkävaivoja ym, että se liikunta jäi aikalailla pitkäksi aikaa. Mutta nyt tämän mun kesäksi kuntoon -projektin myötä mä ihan hurahdin urheiluun :D

Viime viikolla aloitin ja kävin ensin pari kertaa hölkkä-kävely lenkillä ja sitten vielä pyöräilemässäkin. Mutta siinähän kävi sitten niin, että kuten sitä sanotaan, että urheilija ei tervettä päivää näe, niin niin kävi mullekin :D
Nyt on sitten polvi sökönä. Tai oikeestaan molemmat polvet mutta toinen vielä pahemmin. Taisin tehdä sen virheen, että lähdin tälleen vähän amatöörinä kylmiltään vähän turhan reippaasti liikkeelle. Olis voinut jättää sen juoksemisen vielä ens alkuun kokonaan pois. Reipas kävelykin olisi tehnyt kyllä hyvää ja varmasti olisi saanut hien pintaan. Mutta kun on semmonen kaikkitänneheti -luonne :D

Ens alkuun siis ajattelin, että nää polvet nyt reistailee vaan liiasta yhtäkkisestä rasituksesta ja 10 vuotta vanhoista lenkkareista, mutta kun nää nyt pahenee vaan vaikka olen nyt pitänyt välipäiviä lenkkeilystä. Ja nyt aletaan olla siinä pisteessä, että jokaisella askeleella huudan hoosiannaa. En tiedä meneekö tämä nyt ihan vain olemisella ohi vai pitäisikö oikein käydä näyttääs lekurilla. Ehkä käyn, koska tässä on semmoinen juttu vielä, että ensi lauantaina olen menossa Tampereelle Likkojen lenkille ja näillä polvilla on kyllä ihan turha lähteä yhtään minnekään lenkkeileen kun kävely olohuoneesta keittiöönkin tuottaa tuskaa. Tää on niin tätä, ei voi muuta sanoo :D

Äitienpäivää ja kesäksi kuntoon

Mä oon nyt alottanut semmosen kesäksi kuntoon -projektin. Tosin se on vielä enemmänkin suunnitteluasteella kuin lähdetty toteuttaan täysillä. Tässäkin kohtaa mun kärsimätön luonteeni tulee hyvin esille. Oon koittanut vähentää herkkujen syömistä ja ajatellut aloittaa lenkkeilynkin. Lisäksi toivoin äitienpäivälahjaksi kahvakuulaa jonka sainkin, joten kotitreenitkin vois aloittaa koska vain. Se kärsimättömyys tulee esiin siten, että sen yhden treenin jälkeen mitä tähän mennessä olen vasta tehnyt niin kun ei oikein mitään tuloksia vielä näy niin ei meinaa kärsivällisyys taaskaan riittää.

Oon ajatellut, että kun sais ton raskauden jälkeisen pömppiksen vähän kiinteytyyn niin olisin tyytyväinen. Sinänsä kiloja ei hirveesti tarvis pudottaa, ehkä muutama jotta pääsisi vain siihen ennen tätä viimeisintä raskautta olleeseen tilaan, mutta enemmänki treeniä tarvis jotta kroppa vähän kiinteytyis. Mulla oli sinänsä hankala tämä toinenkin raskaus, että kärsin aivan hirveestä pahoinvoinnista sinne melkein raskauden puoliväliin saakka. Se ei ollut mitään aamupahoinvointia, se oli ihan 24/7 pahoinvointia. Se rajotti aika paljon alkuraskaudessa, että ei juuri tullut mitään harrastettua, keskittyi vaan lähinnä siihen olemiseen. Eli tässä on siis liikunnat jääny jokseenkin vähiin pitkän aikaa, mitä nyt toki vaunuttelemassa on jonkin verran käyty mutta en sitä niin liikunnaksi laske kun tämmöset hölkkä-kävely-lenkit on sitten asia erikseen, sinne lähdetään ilman vaunuja.

Mutta tosiaan kun tommonen pömppiskään ei nyt ihan yhdessä treenissä kiinteydy niin ei taas meinaa kärsivällisyys riittää. Aina pitäis olla niinku kaikki tänne heti. Tottakai siinä nyt menee aikaa mutta kyllä varmasti kun vain kävis siellä lenkillä ja jotain pientä harrastais tässä niin alkais tuloksia tuleen. Vaatis vain hieman kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. :D

Anyways, äitienpäivä oli siis eilen ja sain siis lahjaksi sen toivomani 6 kg:n kahvakuulan. Nyt ei muuta kun treeniä, treeniä, treeniä. Kyllä mä vielä joskus mahdun takaisin vanhoihin farkkuihini :D
Lopuksi vielä muutamia äitienpäivän tunnelmia kuvina...ei siellä niiltä herkuiltakaan vältytty...että se siitä dieetistä taas... :D

Muistikirja

Mun täytyy nyt heti tulla tännekin kertomaan, että nyt mulla on sitten se paljon puhuttu muistikirja. Tuli itsellekin ihan yllätyksenä. Eräs hyvä ystäväni oli käynyt lukemassa blogia ja postissa tuli tänään muistikirja mulle terveisten kera. Kiitos vain vielä kerran :)
Nyt ei voi sitten enää laittaa muistin piikkiin jos on hyviä ideoita ollut mielessä joskus. Että saa nähä, alkaako näitä postauksia nyt oikein pulppuaan sitten olan takaa. :)

Joka tapauksessa mä tykkään tommosesta kunnon old school meiningistä kirjottaa asioita muistiin, sama pätee kalenteriin. Mies on sanonut jo muutaman vuoden mulle, että mikset ala käyttään sitä kännykän kalenteria, että on niin kätevä mutta kun emmä. Mä tykkään kirjottaa asioita kynällä vanhanaikaisesti. Hypistellä kalenteria ja selailla viikkoja jne jne. Kännykän kalenterikin varmasti on kätevä, en sitä sano, mutta mä vain haluan sen, että se kalenteri on siinä konkreettisesti pöydällä ja sinne voi raapustella ja sitä voi selailla. Tämä samainen ystäväni tietääkin hyvin sen, kuinka vaikeeta onkin löytää se hyvä kalenteri kun vanha on menty loppuun. Ei meinaan käykään ihan mikä vain taskukalenteri kun siitä pitää tulla hyvät vibat, sen pitää tuntua semmoselta omalta. :)

Ja tosta asioiden ylös kirjoittamisesta. Se on kyllä ihan totta kun sanotaan, että lapsen saaminen heikentää muistia. Allekirjoitan tuon kyllä täysin. Mä en muistaisi varmaan yhden ainuttakaan menoani ilman kalenteria (kun vain sitten aina muistaa sitä kalenteriaankin katsoa) :D Kaupassa käynti ilman kauppalistaa niin voin 100-varmasti sanoa, että aina jotain unohtuu jos ne ei ole kaikki lapulla. Toki mulle on käynyt myös niin, että asia on ollut ylhäällä kauppalapulla, mutta sitten en ole muistanut sitä kauppalappua lukea tarpeeksi tarkasti siellä kaupassa niin siltikin on sitten unohtunut. Menee varmaan tähän samaan piikkiin kun täällä kotona ollessa tuntuu, että pää on vähä niinku pehmentynyt. Niin on muistikin heikentynyt. Kyllä mä joudun joka kerta kun lähden lasten kanssa jonnekin niin tarkastaa peilin kautta takapenkille, että ne molemmat lapset on varmasti kyydissä mukana eikä esim unohtunut eteiseen tms :D

Mutta että tämmöistä. Nyt sitten vain kynä sauhuamaan ja ideat muistiin :)

Taulu

Heippa taas pienen hiljaiselon jälkeen. Täällä päivät kuluvat vaikkei juuri mitään erikoista tehtäiskään. Ja edelleen mulla tulee aina ne mun mielestä parhaimmat blogi-ideat öisin ja kun ei vielä(kään) ole sitä muistikirjaa siinä yöpöydällä niin koska en niitä ylös kirjoita niin päivällä silloin kun olisi mahdollisuus tänne blogiin kirjoitella niin en niitä sitten ikinä muista. Ja muutenkin välillä on muka tuntunut, että en keksi sitten millään mitään mitä kirjoittaisi. Eli tästäkin huomaa, että tämä mun kirjoittaminen ylipäätään vaatii vähän harjoitusta vielä.

Mutta sitten aiheeseen. Teetätin itse itselleni taulun. Ajattelin, että vaikka tulevan äitienpäivän kunniaksi sitten :D Nää on niin kauheen käteviä nykyään kun saa ihan omasta kuvasta teetettyä esimerkiksi Ifolorilla missä minä tauluni teetin. Ja siitä tuli hieno. Tykkään aivan super paljon! Kuvassa minä ja vanhempi tyttäreni viime kesänä ja kuvan on ottanut Laureena's Photographyn Deily jolta voitin viime kesänä tämmöisen kuvauspäivän. Nyt siis vasta näitä viime kesäisiä kuvia teettelen ja nyt mulla tulikin heti jo seuraava taulu-idea mieleeni jonka olen ajatellut teettää tyttären huoneen ovensuuhun vähän kuin kuvastamaan kuka siinä huoneessa asustelee :)
Mutta tässäpä tämä kuva joka nyt komistaa meidän olohuoneen seinällä :)